Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän
Keski-Pohjanmaan keskussairaalan laboratorioaulassa voi kokea uusia tuulia näyttelyrintamalta. Nimittäin Taide boxissa -hanke on pystyttänyt pilottinäyttelynsä sairaala-arjen iloksi. ITE-taiteilijanakin tunnetun arkkiatri Risto Pelkosen Elämää Tuohelassa l ämmittää ihmisten mieltä keskussairaalassa 18.8.2020 saakka. Näyttelyssä lähes kahdensadan kaarnahahmon yhteen punomat tarinat ”kertovat ihmisistä ja elämänmenosta, iloista ja suruista, saavutuksista ja pettymyksistä Koivakan kunnan Tuohelan kirkonkylässä 1950-luvulla”, valottaa arkkiatri Risto Pelkonen. Verkkainen veistoprosessi on kaivertanut jokaisen hahmon omaksi persoonakseen, joiden ”erilaisuudessa asuu yhteisyys” Pelkosen sanoja lainaten. Kuvitteellinen Tuohelan kylä ammentaa aineksia eletystä elämästä: 1950-luvun Suomesta, asutuista paikoista sekä mielenmaisemista. Vahvimpana esiin piirtyy itäsuomalaisen maalaiskylän siluetti. Kaarnantuoksu kuljettaa lapsuuden kesäleikkeihin, joissa luonnonelementit löyt